Pienen Pinkin ongelmat alkoivat kolme viikon iässä, kun lisäruokaa alettiin antamaan. Heti ensimmäisen ruokailun jälkeen, Pinkki puklasi syödyn ruokansa limansekaisena massana ulos. Välillä ruoka pysyi sisällä tunteja ja painokin nousi, mutta ei samaa vauhtia kuin sisaruksilla. Kaksi päivää ennen lopetuspäätöstä, alkoi myös imetty maito tulemaan oksentamalla ulos. Ja paino alkoi putoamaan. Se oli merkki että tästä ei voi pieni koira selvitä, ja päätös lopetuksesta oli koiran kannalta oikeudenmukainen. Se ei päässyt vielä huonoon kuntoon, vaan Pinkki pääsi pois ollen vielä varsin virkeä. Noin pienellä (1,4 kg) kuitenkin se kunnon heikkeneminen ja kuivuminen tapahtuvat tunneissa.
Ruokatorvenlaajentuma, ihan totisinta totta. Kohtalokas alle luovutusikäisellä pennulla. Nyt olen entistä varmempi, että ruokatorvenlaajentuma oli myös B-pentueessa (2008) BisBis nimisen pennun kohtalo.
Minun pienessä kennelissä on syntynyt 28 elävää pentua, joista nyt kaksi on menetetty ruokatorvenlaajentumaan neljän viikon ikäisinä. Onko vain huonoa tuuria vai vääriä valintoja? Itselleni nämä molemmat ovat tulleet yllätyksenä, sillä tästä aiheesta minulla on hyvin vähän tietoa tämän rodun sisällä. Olenko koirieni kanssa yksittäistapaus, vai onko muitakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti