Pentulaatikossa alkaa olla vipinää. Pikkuhiljaa porukka alkaa saada jalkoja alle ja ensimmäisiä horjuvia askelia otetaan. Vielä kuitenkin se ryömiminen on paras ja varmin etenemiskeino.
Silmät ovat vielä kiinni, ja niiden avautumista odotellaan seuraavaksi. Kyllä se kehitys on käsittämättömän huimaa. Siinä missä ihmisen jokin taito oppia tarvitsee kuukausia, koiranpennuilla kyse on vaan päivistä.
Kaikki pennut ovat tuplanneet painonsa, osa jo 6 vrk iässä. Pojista muutama on todella isoja, sitten muutama on keskikokoista. Tytöt kaikki ovat hieman pienempiä. Kaikki ovat hyvin elinvoimaisia ja virkeitä. Se on pääasia. Painot ja koot tasoittuvat viikkojen kuluessa. Porukka on ruokaillut ainoastaan Tessa mamman baarissa, lisäruualle ei ole ollut pakottavaa tarvetta. Hyvä niin!
Tessa on irtaantunut pentulaatikosta sen verran että käy nopeilla kävelyillä aamuin illoin ja väliajalla hengailee omalla pihalla. Kun ulkona saattoi olla jo muutaman minuutin, Tessa meni tarkistamaan miten kantoprojektit jaksaa. Rouva G on pitänyt huolta myös että turve lentää korkealle ja kauas.
Kävelylenkit on vielä tosi lyhyitä ja nopeita, noin 10-15 minuuttia. ja aina toiveena ettei vieraita koiria tulisi vastaan. Emän suojeluvavaisto on niin voimakas, että vastaantulijat saavat välittömästi puolustuksen päälle. Käytös kertoo vastaantulijalle että "pysy kaukana mun pennuista tai sulle käy huonosti". Tämä voimakas suojeluhalu hiipuu ajan kuluessa, kun pennut syövät jo lisäruokaa eikä emänmaito ole enää ainoa ravinto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti